Tuoreampia blogikirjoituksia alkaa jatkossa löytyä osoitteesta http://kiinablogi.blogspot.com/ eli siis täältä.
Kiitoksia tähän asti mukana pysyneille lukijoille!
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
torstai 14. heinäkuuta 2011
Stipendillä Kiinaan VI ::: Stipendillä Kiinaan!
Niinhän siinä sitten onnellisesti kävi, että neljän ja puolen kuukauden odottelun jälkeen sain viimeinkin tietää olevani yksi hyväksytyistä China Scholarship Council -stipendiä hakeneista suomalaisista. Se hienoinen epävarmuuden tunne, joka tässä viime kuukausina on ajoittain mieltä vaivannut, on nyt poissa, ja voin keskittyä täysillä reissun ensiaskeleiden suunnittelemiseen. Ilmeisesti kaikki CIMO:n välityksellä stipendiä hakeneet hyväksyttiin, joten suuret onnittelut muillekin onnellisille!
Jatkossa on luvassa paljon uutta ja nykyistä kiinnostavampaa tekstiä - nyt tosin uudessa blogissa, johon löytää jossain vaiheessa linkin täältäkin ja johon varmaankin elokuun ensimmäisinä päivinä lisään tarvittavat alkulöpinät ennen kuin lähden matkaan. Tässä kuitenkin vielä sitä ennen pikainen maininta siitä, mitä tällä hetkellä on mielessä.
Seuraavan lukuvuoden vietän Kiinassa, Zhejiang-provinssin Jinhua-kaupungissa sijaitsevassa Zhejiang Normal Universityssa opiskelemassa kiinaa, tunteella ja ajan kanssa. Stipendihakemukseen valitsemani yliopistot osoittautuivat toiveajatteluksi, pääasiassa varmaankin siksi, että pyrin opiskelemaan "vain" kiinaa: valtaosa tunnetuimpiin yliopistoihin hyväksytyistä on maisterin- tai tohtorintutkintoa suorittamaan lähteviä, todennäköisesti aasiasta kotoisin olevia nuoria. Osaan kuvitella, että kiinalaiselle yliopistolle on hyödyllisempää hyväksyä tutkinto-opiskelija kuin pelkkää vuoden tai parin kieliopetusta etsivä.
Kyseisestä "pikkukaupungista" tai itse koulusta en tiedä vielä paljoakaan, mutta uskon vakaasti, että kyllä tästäkin kokemuksesta mahtava tulee - useimmiten kaikki menee hienosti, kunhan osaa olla ennakkoluuloton ja oppii löytämään omasta ympäristöstään ne positiivisimmat puolet. Toisaalta on hienoa päästä vähän tuntemattomampaan paikkaan, josta harvemmalla on pikaista visiittiä parempaa kokemusta. Elinkustannukset ovat Jinhuassa varmasti alhaisemmat kuin kaupungeissa joihin olisin halunnut, lisäksi kielen opiskelun kannalta siinä on etunsa, että ulkomaalaisia ei kaupungista liikaa löydy. Odotan uutta kokemustani ehdottomasti suurella mielenkiinnolla!
Ennen Manner-Kiinaan siirtymistäni aion viettää Hong Kongissa noin 20-25-päiväisen loman, jonka jo kauan sitten päätin antaa itselleni valmistujaislahjaksi yliopisto-opintojeni päätyttyä. Sieltä olisi siis tarkoitus aloittaa ja myöhemmin syyskuun kuudennen ja yhdeksännen välillä matkustaa (mahdollisesti junalla) kohti tähänastisen elämäni suurinta ja tärkeintä seikkailua. Palaan asiaan, kun pakolliset on hoidettu alta pois!
Jatkossa on luvassa paljon uutta ja nykyistä kiinnostavampaa tekstiä - nyt tosin uudessa blogissa, johon löytää jossain vaiheessa linkin täältäkin ja johon varmaankin elokuun ensimmäisinä päivinä lisään tarvittavat alkulöpinät ennen kuin lähden matkaan. Tässä kuitenkin vielä sitä ennen pikainen maininta siitä, mitä tällä hetkellä on mielessä.
Seuraavan lukuvuoden vietän Kiinassa, Zhejiang-provinssin Jinhua-kaupungissa sijaitsevassa Zhejiang Normal Universityssa opiskelemassa kiinaa, tunteella ja ajan kanssa. Stipendihakemukseen valitsemani yliopistot osoittautuivat toiveajatteluksi, pääasiassa varmaankin siksi, että pyrin opiskelemaan "vain" kiinaa: valtaosa tunnetuimpiin yliopistoihin hyväksytyistä on maisterin- tai tohtorintutkintoa suorittamaan lähteviä, todennäköisesti aasiasta kotoisin olevia nuoria. Osaan kuvitella, että kiinalaiselle yliopistolle on hyödyllisempää hyväksyä tutkinto-opiskelija kuin pelkkää vuoden tai parin kieliopetusta etsivä.
Kyseisestä "pikkukaupungista" tai itse koulusta en tiedä vielä paljoakaan, mutta uskon vakaasti, että kyllä tästäkin kokemuksesta mahtava tulee - useimmiten kaikki menee hienosti, kunhan osaa olla ennakkoluuloton ja oppii löytämään omasta ympäristöstään ne positiivisimmat puolet. Toisaalta on hienoa päästä vähän tuntemattomampaan paikkaan, josta harvemmalla on pikaista visiittiä parempaa kokemusta. Elinkustannukset ovat Jinhuassa varmasti alhaisemmat kuin kaupungeissa joihin olisin halunnut, lisäksi kielen opiskelun kannalta siinä on etunsa, että ulkomaalaisia ei kaupungista liikaa löydy. Odotan uutta kokemustani ehdottomasti suurella mielenkiinnolla!
Ennen Manner-Kiinaan siirtymistäni aion viettää Hong Kongissa noin 20-25-päiväisen loman, jonka jo kauan sitten päätin antaa itselleni valmistujaislahjaksi yliopisto-opintojeni päätyttyä. Sieltä olisi siis tarkoitus aloittaa ja myöhemmin syyskuun kuudennen ja yhdeksännen välillä matkustaa (mahdollisesti junalla) kohti tähänastisen elämäni suurinta ja tärkeintä seikkailua. Palaan asiaan, kun pakolliset on hoidettu alta pois!
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Motivaatiota visioinnista?
Tässä parin vuoden aikana saamani palautteen perusteella olen päätellyt, että kiinan kielen opiskeluun liittyvät tekstini auttavat lukijoita pitämään yllä opiskelumotivaatiotaan. Nyt kun sain ihan suoran (tosin varmaankin osittain leikkimielisen) pyynnön kirjoittaa jotakin motivoivaa, menin ihan vaikeaksi. Kuinka voisin levittää omaa intohimoani kiinan kieltä kohtaan, kuinka voisin valjastaa intohimoni suoranaiseksi epidemiaksi? Kysymys on vaikea, mutta kiva että tätä on nyt tullut mietittyä.
Niin kuin moni lukija varmasti tietää, aion viedä kiinan kielen osaamiseni todella pitkälle, sellaiselle tasolle, että jonakin päivänä minut tiedoistani tunnetaan – ainakin Suomessa. Tästä huolimatta minulla ei ole vielä aavistustakaan siitä, mikä minusta tulee isona, kolmenkymmenen ikävuoden tuolla puolen. Mielessäni pyörii eri viikkoina ja kuukausina aina eri asioita: kääntäjänä, tulkkina tai opettajana toimiminen kiehtovat kukin vuorollaan; välillä ajattelen, että voisin yhdistää useampia rooleja ja perustaa pienen toiminimen – tekisin sitten loppuelämäni ”vähän yhtä sun toista”, aina omien kykyjeni ja kysynnän mukaan, aina juuri sen verran kuin huvittaa.
Tuota opettajan roolia (siis joskus hamassa tulevaisuudessa) olen miettinyt ehkä useimmiten, varmaan juuri sen vuoksi, että minussa näyttäisi piilevän kiinaa opiskelevien innostamiseen ja motivointiin tarvittavia ominaisuuksia. Olen miettinyt opettamista välillä vähän liikaakin: joskus on mennyt jopa yöunet, kun päässäni on alkanut pyöriä hienoja suunnitelmia uudenlaisista opettamisen suuntauksista. Kiinan kurssithan ovat useimpien mielestä tylsiä ja yksitoikkoisia, varsinkin jos opettajana toimii kiinalainen, joka opettaa vähänkin kiinalaiseen tyyliin. Jos minusta tulee joskus opettaja, heitän todennäköisesti kurssikirjat ja perinteiset kurssirakenteet romukoppaan (tai ne kirjat kyllä vien Fidalle) ja toteutan jotain ihan omaani, jotain sellaista, mikä on siinä vaiheessa ehtinyt vuosien ajan hautua pääkopassani. Kerron siitä sitten lisää joskus vuonna 2016!
Visiointi ja suunnittelu on hauskaa, vaikka usein visiot alkavatkin ajan kuluessa naurattaa tai tuntua suorastaan säälittäviltä. Oma motivaationi kiinan opiskeluun kumpuaa jostain syvältä mielestä ja/tai sydämestä, mutta tulevaisuudesta haikailu tuottaa itsellenikin välillä kaivattuja innostuksen puuskia, jotka saavat nenän liimautumaan ainakin vähäksi aikaa tavallista tiukemmin oppikirjojen sivuille. Olen varma, että jossain vaiheessa ainakin jokin visioistani toteutuu, ja mikä olisikaan sen hienompaa kuin ansaita leipänsä tekemällä jotain sellaista, mikä todellakin on omaa alusta loppuun?
Niinpä kehotan motivaatio-ongelmien kanssa painivaa heittäytymään hetkeksi visioinnin maailmaan – joko vakavissaan tai täysin leikillään – ja miettimään omaa elämäänsä vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Missä asut, millaista elämäsi on ja mitä teet työksesi silloin, kun pitkä, vuosia kestänyt ahkerointi kielen parissa on tullut siihen pisteeseen, että voit viimein tehdä kielellä mitä ikinä haluat?
Jätä kommentti (vaikka sitten anonyymisti) ja jaa visiosi – intoillaan ja motivoidutaan hetki porukalla! Ja jos visioita ei kuulu, motivoidun sitten täällä keskenäni!
Niin kuin moni lukija varmasti tietää, aion viedä kiinan kielen osaamiseni todella pitkälle, sellaiselle tasolle, että jonakin päivänä minut tiedoistani tunnetaan – ainakin Suomessa. Tästä huolimatta minulla ei ole vielä aavistustakaan siitä, mikä minusta tulee isona, kolmenkymmenen ikävuoden tuolla puolen. Mielessäni pyörii eri viikkoina ja kuukausina aina eri asioita: kääntäjänä, tulkkina tai opettajana toimiminen kiehtovat kukin vuorollaan; välillä ajattelen, että voisin yhdistää useampia rooleja ja perustaa pienen toiminimen – tekisin sitten loppuelämäni ”vähän yhtä sun toista”, aina omien kykyjeni ja kysynnän mukaan, aina juuri sen verran kuin huvittaa.
Tuota opettajan roolia (siis joskus hamassa tulevaisuudessa) olen miettinyt ehkä useimmiten, varmaan juuri sen vuoksi, että minussa näyttäisi piilevän kiinaa opiskelevien innostamiseen ja motivointiin tarvittavia ominaisuuksia. Olen miettinyt opettamista välillä vähän liikaakin: joskus on mennyt jopa yöunet, kun päässäni on alkanut pyöriä hienoja suunnitelmia uudenlaisista opettamisen suuntauksista. Kiinan kurssithan ovat useimpien mielestä tylsiä ja yksitoikkoisia, varsinkin jos opettajana toimii kiinalainen, joka opettaa vähänkin kiinalaiseen tyyliin. Jos minusta tulee joskus opettaja, heitän todennäköisesti kurssikirjat ja perinteiset kurssirakenteet romukoppaan (tai ne kirjat kyllä vien Fidalle) ja toteutan jotain ihan omaani, jotain sellaista, mikä on siinä vaiheessa ehtinyt vuosien ajan hautua pääkopassani. Kerron siitä sitten lisää joskus vuonna 2016!
Visiointi ja suunnittelu on hauskaa, vaikka usein visiot alkavatkin ajan kuluessa naurattaa tai tuntua suorastaan säälittäviltä. Oma motivaationi kiinan opiskeluun kumpuaa jostain syvältä mielestä ja/tai sydämestä, mutta tulevaisuudesta haikailu tuottaa itsellenikin välillä kaivattuja innostuksen puuskia, jotka saavat nenän liimautumaan ainakin vähäksi aikaa tavallista tiukemmin oppikirjojen sivuille. Olen varma, että jossain vaiheessa ainakin jokin visioistani toteutuu, ja mikä olisikaan sen hienompaa kuin ansaita leipänsä tekemällä jotain sellaista, mikä todellakin on omaa alusta loppuun?
Niinpä kehotan motivaatio-ongelmien kanssa painivaa heittäytymään hetkeksi visioinnin maailmaan – joko vakavissaan tai täysin leikillään – ja miettimään omaa elämäänsä vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Missä asut, millaista elämäsi on ja mitä teet työksesi silloin, kun pitkä, vuosia kestänyt ahkerointi kielen parissa on tullut siihen pisteeseen, että voit viimein tehdä kielellä mitä ikinä haluat?
Jätä kommentti (vaikka sitten anonyymisti) ja jaa visiosi – intoillaan ja motivoidutaan hetki porukalla! Ja jos visioita ei kuulu, motivoidun sitten täällä keskenäni!
torstai 30. kesäkuuta 2011
Sormia pyöritellessä
Kohta siirrytään heinäkuun puolelle, eikä CSC-stipendiasioiden tiimoilta kauheasti kuulu mitään. Käytänkin nykyään käänteistä psykologiaa, joka toimii tehokkaasti esimerkiksi silloin kun odottaa tärkeää puhelua: jos puhelin ei meinaa soida, kannattaa jättää puhelin pöydälle ja mennä esimerkiksi vessaan tai käydä suihkussa. Pian se puhelin jo soikin.
Stipendin suhteen olenkin nyt pyrkinyt valittamaan mahdollisimman paljon ikuista odottamista, lisäksi olen aloittanut varasuunnitelman toteuttamiseen liittyvien asioiden pohtimisen – ehkä tulokset saapuvat kun pääsen kunnolla vauhtiin. Plan B tarkoittaa sitä, että etsin paikan omalla kustannuksellani, mikäli heinäkuun loppua kohden en ole vieläkään saanut mitään tietoa mistään. Tämänhetkinen varasuunnitelmani veisi minut Yunnan-provinssin pääkaupunkiin Kunmingiin, josta löytynee helpohkosti kursseja alle tuhannen euron lukukausimaksulla.
Odottelussa on huonot puolensa, ja tietämättömyys omasta lähitulevaisuudesta turhauttaa toisinaan, varsinkin kun olen juuri valmistunut. Tarkoitukseni olisi edelleen stipendin saadessani aloittaa reissu usean viikon mittaisella vierailulla Hong Kongiin, mistä siirtyisin sitten mantereen puolelle kun lukukausi Kiinassa alkaa. Mutta mitä pitempään pitää odotella, sitä tiukemmalle menee käytännön asioiden kanssa ja sitä lyhyemmäksi jää tuo kauan odottamani vierailu. Toisaalta ei myöskään ole ollenkaan varmaa, että haluamaani kouluun pystyisi enää heinäkuun lopussa ilmoittautumaan. Huokaus.
Chinese-forums-sivusto on tullut viime päivinä tutuksi ja itse asiassa osoittautunut melkoiseksi kultakaivokseksi Kiinaan aikovalle ja/tai kiinan kieltä opiskelevalle. Muun muassa CSC-aiheesta keskustellaan siellä paljon, ja olen huomannut, että muitakin kärsimättömiä tulosten odottajia löytyy. Jossain maassa oli hakijoiden papereita onnistuttu hukkaamaan oikein urakalla. Keskustelupalstoilta löytyy paljon linkkejä eri oppilaitosten sivuille, joissa CSC-voittajia on jo ehditty listata: hyväksytyt ovat hämmästyttävän suurelta osin kansalaisuudeltaan aasialaisia; miltään listalta ei tunnu löytyvän kiinaa opiskelemaan päässeitä, vaan hyväksytyt ovat pääasiassa maisterin- tai tohtorintutkintoa suorittamaan hakeneita.
Olen luultavasti valinnut liian suosittuja yliopistoja, mikä tarkoittanee sitä, että minut sijoitetaan lopulta täysin satunnaisesti jonnekin päin Kiinaa - eikä se oikeastaan suuremmin haittaa, kunhan jossain pääsee alkuun. Ykkösvaihtoehtoni Zhejiang University on nyt varmuudella pois laskuista, sillä heidän sivuiltaan löytyneestä listasta ei yhtään Raunoa löytynyt. Numero kaksi, Sichuan University, toivottavasti vastaa sähköpostiuteluihini pian; kolmas vaihtoehto, Beijing Language and Culture University, ei foorumilta löytyvien kommenttien perusteella suuremmin tiedusteluihin vastaile.
Jäädään siis edelleen odottelemaan, kielitaitoni ainakin paranee nyt kesän aikana rytinällä, kun muutakaan tekemistä ei ole!
Stipendin suhteen olenkin nyt pyrkinyt valittamaan mahdollisimman paljon ikuista odottamista, lisäksi olen aloittanut varasuunnitelman toteuttamiseen liittyvien asioiden pohtimisen – ehkä tulokset saapuvat kun pääsen kunnolla vauhtiin. Plan B tarkoittaa sitä, että etsin paikan omalla kustannuksellani, mikäli heinäkuun loppua kohden en ole vieläkään saanut mitään tietoa mistään. Tämänhetkinen varasuunnitelmani veisi minut Yunnan-provinssin pääkaupunkiin Kunmingiin, josta löytynee helpohkosti kursseja alle tuhannen euron lukukausimaksulla.
Odottelussa on huonot puolensa, ja tietämättömyys omasta lähitulevaisuudesta turhauttaa toisinaan, varsinkin kun olen juuri valmistunut. Tarkoitukseni olisi edelleen stipendin saadessani aloittaa reissu usean viikon mittaisella vierailulla Hong Kongiin, mistä siirtyisin sitten mantereen puolelle kun lukukausi Kiinassa alkaa. Mutta mitä pitempään pitää odotella, sitä tiukemmalle menee käytännön asioiden kanssa ja sitä lyhyemmäksi jää tuo kauan odottamani vierailu. Toisaalta ei myöskään ole ollenkaan varmaa, että haluamaani kouluun pystyisi enää heinäkuun lopussa ilmoittautumaan. Huokaus.
Chinese-forums-sivusto on tullut viime päivinä tutuksi ja itse asiassa osoittautunut melkoiseksi kultakaivokseksi Kiinaan aikovalle ja/tai kiinan kieltä opiskelevalle. Muun muassa CSC-aiheesta keskustellaan siellä paljon, ja olen huomannut, että muitakin kärsimättömiä tulosten odottajia löytyy. Jossain maassa oli hakijoiden papereita onnistuttu hukkaamaan oikein urakalla. Keskustelupalstoilta löytyy paljon linkkejä eri oppilaitosten sivuille, joissa CSC-voittajia on jo ehditty listata: hyväksytyt ovat hämmästyttävän suurelta osin kansalaisuudeltaan aasialaisia; miltään listalta ei tunnu löytyvän kiinaa opiskelemaan päässeitä, vaan hyväksytyt ovat pääasiassa maisterin- tai tohtorintutkintoa suorittamaan hakeneita.
Olen luultavasti valinnut liian suosittuja yliopistoja, mikä tarkoittanee sitä, että minut sijoitetaan lopulta täysin satunnaisesti jonnekin päin Kiinaa - eikä se oikeastaan suuremmin haittaa, kunhan jossain pääsee alkuun. Ykkösvaihtoehtoni Zhejiang University on nyt varmuudella pois laskuista, sillä heidän sivuiltaan löytyneestä listasta ei yhtään Raunoa löytynyt. Numero kaksi, Sichuan University, toivottavasti vastaa sähköpostiuteluihini pian; kolmas vaihtoehto, Beijing Language and Culture University, ei foorumilta löytyvien kommenttien perusteella suuremmin tiedusteluihin vastaile.
Jäädään siis edelleen odottelemaan, kielitaitoni ainakin paranee nyt kesän aikana rytinällä, kun muutakaan tekemistä ei ole!
torstai 19. toukokuuta 2011
Vain yksi asia mielessä
Kuten äidilläni on niin usein tapana muistuttaa, pystyvät miehet ajattelemaan vain yhtä asiaa kerrallaan. Enpä oikein koskaan tiedä, miten hänen kommenttiinsa vastaisin, mutta sen olen huomannut, että kahteen kovin suureen kokonaisuuteen on ainakin minulla ollut viime vuosina vaikeuksia keskittyä tasavertaisesti. Kiinan kielen opiskeluani varjostivat lähes viiden vuoden ajan yliopisto-opinnot: jääräpäinen halu suorittaa maisterin tutkinto jatkossa hankkimani koulutuksen pohjaksi on hidastanut sitä opiskelua, mikä minulle on jo pitkään ollut tärkeintä.
Gradu on kuitenkin nyt tullut painosta ja kursseja on suoritettu tasan sen verran, että parin viikon kuluttua voin käydä noutamassa tutkintotodistuksen ja alkaa kalastella sukulaisilta bonuksia (minusta tulee itse asiassa sukuni ensimmäinen maisteri!). Kuluneiden viikkojen aikana olen päässyt nauttimaan siitä pitkään haaveilemastani tilanteesta, jolloin voin omistautua ”täysipäiväisesti” kiinan kielelle, ja se tuntuu hienolta.
Vaikka en olekaan vielä saanut informaatiota Kiinasta stipendien suhteen, olen jo hyvän aikaa luottavaisin mielin valmistautunut lähtöön. Huonekaluille ja tarpeettomalle tavaralle on hiljalleen löytynyt uusia omistajia, ja pienessä asunnossani alkaa olla oudosti tilaa. Vuokrasopimuksen irtisanoin viime viikolla, mikä tarkoittaa sitä että kesäkuun lopusta alkaen oleskelen kotikaupungissani sekä siskoni luona Helsingissä siihen asti, kunnes Suuri Matkani alkaa.
CIMO:n mukaan stipendeistä tuli viime vuonna tietoa kesäkuun puolivälin tienoilla, joten odottamista riittänee vielä vähän liiankin kanssa. Olen melko luottavainen, sillä tiedän nyt, että paperini ovat ainakin CIMO:sta lähteneet eteenpäin. Lisäksi sieltä kerrottiin, että hakupaperini ovat varmasti kunnossa, koska Kiinan Suomen lähetystöstä ei tullut lisäkyselyitä tai tarkennuspyyntöjä ennen kuin he lähettivät paperini edelleen Kiinaan.
En nyt opintojeni päätyttyä ole juuri jaksanut jännittää stipendejä, vaan keskityn mieluummin rentoutumiseen ja kiinan opiskeluun – haluan ottaa hyvän loppukirin kielen opiskelussa, jotta lähtökohtani Kiinaan päästessäni olisivat mahdollisimman hyvät. Toinen syy huolettomuuteeni on se, että olen päättänyt lähteä Kiinaan joka tapauksessa, vaikkei stipendiä minulle suotaisikaan. Rahaa on jotenkin jäänyt säästöön sen verran, että voin omalla kustannuksellani lähteä ainakin yhdeksi lukukaudeksi seikkailemaan ja katsoa sen jälkeen, mitä muita mahdollisuuksia olisi tarjolla.
Mikäli niin hienosti sattuu, että pääsen ”ilmaiseksi” Kiinaan opiskelemaan, alkaa matkani jo elokuussa, jolloin aion alkajaisiksi suunnata Hong Kongiin jopa kuukauden mittaiselle matkalle. Syyskuun alussa alkaisi sitten lukuvuosi Kiinassa, toivon mukaan jossain valitsemistani kolmesta yliopistosta – määränpääni on siis hyvässä lykyssä joko Hangzhou, Chengdu tai vanha tuttu Peking.
Kaikesta tulevasta kirjoittelen luonnollisesti paljon lisää heinäkuusta alkaen, tosin varmaankin uudessa ja toivottavasti myös uljaammassa blogissa, jonka pistän pystyyn kesän aikana. Dui dui dui -blogin taival on siis päättymäisillään, mutta laitan tänne toki vielä tietoa kohtalostani, ja ilmoitan täällä heti kun olen saanut uuden blogin käyntiin.
Gradu on kuitenkin nyt tullut painosta ja kursseja on suoritettu tasan sen verran, että parin viikon kuluttua voin käydä noutamassa tutkintotodistuksen ja alkaa kalastella sukulaisilta bonuksia (minusta tulee itse asiassa sukuni ensimmäinen maisteri!). Kuluneiden viikkojen aikana olen päässyt nauttimaan siitä pitkään haaveilemastani tilanteesta, jolloin voin omistautua ”täysipäiväisesti” kiinan kielelle, ja se tuntuu hienolta.
Vaikka en olekaan vielä saanut informaatiota Kiinasta stipendien suhteen, olen jo hyvän aikaa luottavaisin mielin valmistautunut lähtöön. Huonekaluille ja tarpeettomalle tavaralle on hiljalleen löytynyt uusia omistajia, ja pienessä asunnossani alkaa olla oudosti tilaa. Vuokrasopimuksen irtisanoin viime viikolla, mikä tarkoittaa sitä että kesäkuun lopusta alkaen oleskelen kotikaupungissani sekä siskoni luona Helsingissä siihen asti, kunnes Suuri Matkani alkaa.
CIMO:n mukaan stipendeistä tuli viime vuonna tietoa kesäkuun puolivälin tienoilla, joten odottamista riittänee vielä vähän liiankin kanssa. Olen melko luottavainen, sillä tiedän nyt, että paperini ovat ainakin CIMO:sta lähteneet eteenpäin. Lisäksi sieltä kerrottiin, että hakupaperini ovat varmasti kunnossa, koska Kiinan Suomen lähetystöstä ei tullut lisäkyselyitä tai tarkennuspyyntöjä ennen kuin he lähettivät paperini edelleen Kiinaan.
En nyt opintojeni päätyttyä ole juuri jaksanut jännittää stipendejä, vaan keskityn mieluummin rentoutumiseen ja kiinan opiskeluun – haluan ottaa hyvän loppukirin kielen opiskelussa, jotta lähtökohtani Kiinaan päästessäni olisivat mahdollisimman hyvät. Toinen syy huolettomuuteeni on se, että olen päättänyt lähteä Kiinaan joka tapauksessa, vaikkei stipendiä minulle suotaisikaan. Rahaa on jotenkin jäänyt säästöön sen verran, että voin omalla kustannuksellani lähteä ainakin yhdeksi lukukaudeksi seikkailemaan ja katsoa sen jälkeen, mitä muita mahdollisuuksia olisi tarjolla.
Mikäli niin hienosti sattuu, että pääsen ”ilmaiseksi” Kiinaan opiskelemaan, alkaa matkani jo elokuussa, jolloin aion alkajaisiksi suunnata Hong Kongiin jopa kuukauden mittaiselle matkalle. Syyskuun alussa alkaisi sitten lukuvuosi Kiinassa, toivon mukaan jossain valitsemistani kolmesta yliopistosta – määränpääni on siis hyvässä lykyssä joko Hangzhou, Chengdu tai vanha tuttu Peking.
Kaikesta tulevasta kirjoittelen luonnollisesti paljon lisää heinäkuusta alkaen, tosin varmaankin uudessa ja toivottavasti myös uljaammassa blogissa, jonka pistän pystyyn kesän aikana. Dui dui dui -blogin taival on siis päättymäisillään, mutta laitan tänne toki vielä tietoa kohtalostani, ja ilmoitan täällä heti kun olen saanut uuden blogin käyntiin.
lauantai 12. helmikuuta 2011
Stipendillä Kiinaan V ::: hakupaperit matkaan
China Scholarship Council -hakemukseni alkaa viimein olla valmiina, ja ensi viikolla voin postittaa nipun paperia CIMO:lle hyvissä ajoin ennen hakuajan umpeutumista, eli kuukauden loppua. Kertaan tässä postauksessa hakemukseen liitettävät paperit ja kyselen siinä sivussa vielä toiveikkaana lukijoilta vinkkejä parin pienen asian suhteen.
En ole vielä ihan varma, mitä "notarized copy" tarkoittaa, mutta ensi viikon alkupuolella osa lomakkeista on tarkoitus viedä kopioitavaksi. Riittääköhän kenen tahansa kahden ihmisen allekirjoitus todistamaan kopiot "aidoiksi", vai pitääkö kopiot käydä jossain virastossa teettämässä, jotta niihin saa asianmukaiset leimat tms? UPDATE Ainakin Tampereen yliopistolla voi viedä itse otetut kopiot alkuperäisten kera Juveneksen kauppaan, missä niihin saa aitoustodistuksen sangen edulliseen hintaan 15 snt/sivu.
Hakemukseen liitetään alla listatut paperit ja lomakkeet kaksin kappalein, englanniksi:
- hakemuslomake (kopiota), joka tulisi ensin täyttää ja lähettää netitse CSC:n sivuilta ja sitten tulostaa siitä kaksi kappaletta postitettavaksi
- kopiot korkeimman tutkinnon todistuksesta, minun tapauksessani kandin papereista; joko notarized copy tai yliopistolta tilatut kopiot, jotka taitavat kustantaa ainakin 5€ kopiolta
- opinto-ote, yliopistolta 5€ per kopio; ajattelin ensin vain printata kaksi kopiota pdf-otteesta, mutta ne eivät näyttäisi ehkä riittävän aidoilta
- study plan, jos hakemuslomakkeen tarjoamat viivat eivät riitä; kirjoitin yhden A4-liuskan mittaisen jutun tavoitteistani ja motivaatiostani, vaikka joidenkin lähteiden mukaan tämä ei välttämättä ole niin tärkeä osa hakemusta, jos haluaa lähteä kiinaa opiskelemaan (kaksi allekirjoitettua printtiä)
- kaksi suosittelukirjettä, toinen laitokseni professorilta ja toinen entiseltä kiinan opettajaltani (molemmista kaksi allekirjoitettua printtiä)
- Foreigner Physical Examination Form (kaksi kopiota, alkuperäisen pidän itselläni) liitteineen; en ehkä ota kopiota ekg-käyrästä, koska se on kolmen liuskan mittainen eikä siten oikein sovellu kopioitavaksi...
- HSK-todistus (kaksi kopiota)
Hakemus liitteineen saa ilmeisesti koostua enintään 20 paperiarkista, mikä herättää kysymyksiä, sillä yksi setti yllä mainittuja papereita käsittää jo viitisentoista sivua - yhteensä papereita tulee siis noin 30. Voin vain olettaa, että luku 20 viittaa nimenomaan yhteen settiin papereita, eikä siihen, kuinka paljon paperia kirjekuoressa CIMO:lle saan postittaa. Kommentteja otetaan vastaan! UPDATE Hakupaperissa lukeekin että "each set of the complete materials should not exceed 20 pages".
Hakemus lähtee siis ensin CIMO:on ja sieltä Kiinan Suomen suurlähetystöön. Jos onni on myötäinen, he lähettävät sen Pekingiin CSC-keskukseen, josta se ohjataan edelleen niihin yliopistoihin, jotka olen hakemukseeni merkinnyt. Jos/kun joku kouluista hyväksyy hakemukseni, lähetetään tieto hyväksymisestä ensin Pekingiin, sieltä Kiinan Suomen suurlähetystöön, ja lopulta omaan postiluukkuuni. Hyvässä lykyssä tiedon hyväksymisestä saa touko- tai kesäkuussa. Pitkä odotus on siis tiedossa, ja on vaikea sanoa, onko oma hakemukseni sellainen, joka voitaisiin todennäköisesti hyväksyä. Chinese Forums pukee asian hienosti sanoiksi:
Eli ei muuta kuin peukut pystyyn ja arpaonnea toivomaan! Hakemuksen postitettuani pyrin unohtamaan asian pariksi kuukaudeksi ja saamaan graduni valmiiksi. Valmistelut ovat muilta osin jo mukavasti vauhdissa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että elokuussa vien joka tapauksessa vähäisen maallisen omaisuuteni jonnekin varastoon ja lähden Kiinaan, tavalla tai toisella, opiskelemaan tai etsimään jotain muuta.
En ole vielä ihan varma, mitä "notarized copy" tarkoittaa, mutta ensi viikon alkupuolella osa lomakkeista on tarkoitus viedä kopioitavaksi. Riittääköhän kenen tahansa kahden ihmisen allekirjoitus todistamaan kopiot "aidoiksi", vai pitääkö kopiot käydä jossain virastossa teettämässä, jotta niihin saa asianmukaiset leimat tms? UPDATE Ainakin Tampereen yliopistolla voi viedä itse otetut kopiot alkuperäisten kera Juveneksen kauppaan, missä niihin saa aitoustodistuksen sangen edulliseen hintaan 15 snt/sivu.
Hakemukseen liitetään alla listatut paperit ja lomakkeet kaksin kappalein, englanniksi:
- hakemuslomake (kopiota), joka tulisi ensin täyttää ja lähettää netitse CSC:n sivuilta ja sitten tulostaa siitä kaksi kappaletta postitettavaksi
- kopiot korkeimman tutkinnon todistuksesta, minun tapauksessani kandin papereista; joko notarized copy tai yliopistolta tilatut kopiot, jotka taitavat kustantaa ainakin 5€ kopiolta
- opinto-ote, yliopistolta 5€ per kopio; ajattelin ensin vain printata kaksi kopiota pdf-otteesta, mutta ne eivät näyttäisi ehkä riittävän aidoilta
- study plan, jos hakemuslomakkeen tarjoamat viivat eivät riitä; kirjoitin yhden A4-liuskan mittaisen jutun tavoitteistani ja motivaatiostani, vaikka joidenkin lähteiden mukaan tämä ei välttämättä ole niin tärkeä osa hakemusta, jos haluaa lähteä kiinaa opiskelemaan (kaksi allekirjoitettua printtiä)
- kaksi suosittelukirjettä, toinen laitokseni professorilta ja toinen entiseltä kiinan opettajaltani (molemmista kaksi allekirjoitettua printtiä)
- Foreigner Physical Examination Form (kaksi kopiota, alkuperäisen pidän itselläni) liitteineen; en ehkä ota kopiota ekg-käyrästä, koska se on kolmen liuskan mittainen eikä siten oikein sovellu kopioitavaksi...
- HSK-todistus (kaksi kopiota)
Hakemus liitteineen saa ilmeisesti koostua enintään 20 paperiarkista, mikä herättää kysymyksiä, sillä yksi setti yllä mainittuja papereita käsittää jo viitisentoista sivua - yhteensä papereita tulee siis noin 30. Voin vain olettaa, että luku 20 viittaa nimenomaan yhteen settiin papereita, eikä siihen, kuinka paljon paperia kirjekuoressa CIMO:lle saan postittaa. Kommentteja otetaan vastaan! UPDATE Hakupaperissa lukeekin että "each set of the complete materials should not exceed 20 pages".
Hakemus lähtee siis ensin CIMO:on ja sieltä Kiinan Suomen suurlähetystöön. Jos onni on myötäinen, he lähettävät sen Pekingiin CSC-keskukseen, josta se ohjataan edelleen niihin yliopistoihin, jotka olen hakemukseeni merkinnyt. Jos/kun joku kouluista hyväksyy hakemukseni, lähetetään tieto hyväksymisestä ensin Pekingiin, sieltä Kiinan Suomen suurlähetystöön, ja lopulta omaan postiluukkuuni. Hyvässä lykyssä tiedon hyväksymisestä saa touko- tai kesäkuussa. Pitkä odotus on siis tiedossa, ja on vaikea sanoa, onko oma hakemukseni sellainen, joka voitaisiin todennäköisesti hyväksyä. Chinese Forums pukee asian hienosti sanoiksi:
"What we know? Very close to absolutely nothing. None of us know how this process works - and no one that is part of the process can tell us how it works. This is because even they don't know how it works. So just follow the rules. Trust me. Try calling the CSC people. I dare you."
"We don't know if you have a better chance of getting a partial or full scholarship, or if it's easier to get it if you request 1 or 2 years. Nor do we know how much your GPA matters, or if already having Chinese language skills hurts/helps you, or if having been to China before means you get extra points, or if having six toes will increase your chances. Whatever it is, we don't know. Quit asking. Please."
Eli ei muuta kuin peukut pystyyn ja arpaonnea toivomaan! Hakemuksen postitettuani pyrin unohtamaan asian pariksi kuukaudeksi ja saamaan graduni valmiiksi. Valmistelut ovat muilta osin jo mukavasti vauhdissa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että elokuussa vien joka tapauksessa vähäisen maallisen omaisuuteni jonnekin varastoon ja lähden Kiinaan, tavalla tai toisella, opiskelemaan tai etsimään jotain muuta.
tiistai 8. helmikuuta 2011
Stipendillä Kiinaan IV ::: Foreigner Physical Examination Form
Kävin eilen YTHS:llä hoitamassa lääkärintarkastuksen, josta stipendihakemukseen liitetään englanniksi (tai kiinaksi) täytetty lomake sekä mahdollisesti muita papereita. Tästäkin asiasta on tullut kuultua erilaisia ohjeita ja mielipiteitä: yksi sanoo, että röntgenkuvat keuhkoista pitää liittää hakemukseen, toinen taas on saanut stipendin ilmankin; CIMO:sta kerrottiin, että "mitään liitteitä kuten röntgenkuvia ei tarvita" ja että se lääkärintodistus voi olla melko ”yleisluontoinen”. Ketä tässä sitten uskoisi, CIMO:a vaiko Simoa? (Anteeksi, Simo, en voinut vastustaa kiusausta! Olen erittäin kiitollinen aktiivisesta kommentoinnistasi!)
Oli miten oli, oloni on nyt huojentunut, kun sain asiat ainakin jonkinasteisesti hoidettua yhdellä käynnillä. Mukaani tuli täytetyn lomakkeen lisäksi tällaista:
- liuska EKG-käyrää
- YTHS:n oma todistuslappu, jossa todetaan, että olen terve eikä minulla näyttäisi olevan tarttuvia tauteja
- YTHS:n oma paperi, jossa perustellaan englanniksi, miksi röntgenkuvaa ei ole otettu eikä verikoetta suoritettu. Lapun tarkoitus on viestiä, että näihin liittyvät sairaudet ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia: ihmiset on rokotettu tuberkuloosia vastaan, eikä röntgenkuvia oteta Suomessa muuten vain; HIV-tapauksia meillä on noin 0,04 prosentilla väestöstä; kuppa todetaan vain noin 150 suomalaisella vuosittain, jne. jne...
On täysin mahdollista, että tämä ei nyt alkuunkaan riitä, ja Kiinassa hakemuksen käsittelijä levittää kätensä ja sytyttää paperit tupakallaan tuleen. Jostain syystä en nyt kuitenkaan jaksa ottaa asiasta liikaa paineita, vaan toivon vain parasta ja uskottelen itselleni, että Kiinan päässä ei nyt ihan järjettömiä olla. Asenteeni voi johtua siitä, että hakemuksen pitää olla perillä jo kolmen viikon kuluttua, eli aikaa ei ihan liiaksi ole jäljellä; toisaalta olen myös tietoinen siitä, että minut joka tapauksessa pistetään uudestaan röntgeniin ja muihin testeihin heti Kiinaan päästyäni, kun eilen saamani paperit eivät ole enää syksyllä voimassa. Jos nyt jollain lukijalla kuitenkin alkavat hälytyskellot soida, kommentoikaa ihmeessä niin voin juosta vielä lähimmälle yksityiselle ja hoitaa kaiken viimeisen päälle kunnolla.
Nämä pari seikkaa tulivat vielä mieleen lappuja täytellessä:
- Tulostamassani pdf-tiedostossa on jonkin verran kiroitusvrheitä, joten esim. korvista puhuttaessa paperissa lukee "Rars" ja värinäöstä puhuttaessa "Colour senes". Kannattaa käydä lomake läpi ennen lääkärille menemistä ja katsoa myös vähän, mitkä lomakkeessa mainituista taudeista on mahdollisesti joskus sairastanut (tulee sanakirjallekin käyttöä).
(2) Valokuva pitää ilmeisesti varustaa leimalla siten, että siitä osa on kuvan päällä ja osa paperilla. Vaan kiiltäväpintaisessa valokuvassapa ei tuollainen leima pysy jos sitä vähänkin vahingossa hankaa. Niinpä minun pitää mennä pyytämään vielä uusi leima paperiin ja peittää se saman tien vaikka teipillä, jotta valokopiossa leima sitten näkyy niin kuin pitää.
Loppuviikosta pohdiskelen täällä blogissa vielä varsinaista hakemuslomaketta hämärine osioineen sekä muita hakemukseen liitettäviä lappuja, ennen kuin hakemus ensi viikolla lähtee postiin.
Oli miten oli, oloni on nyt huojentunut, kun sain asiat ainakin jonkinasteisesti hoidettua yhdellä käynnillä. Mukaani tuli täytetyn lomakkeen lisäksi tällaista:
- liuska EKG-käyrää
- YTHS:n oma todistuslappu, jossa todetaan, että olen terve eikä minulla näyttäisi olevan tarttuvia tauteja
- YTHS:n oma paperi, jossa perustellaan englanniksi, miksi röntgenkuvaa ei ole otettu eikä verikoetta suoritettu. Lapun tarkoitus on viestiä, että näihin liittyvät sairaudet ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia: ihmiset on rokotettu tuberkuloosia vastaan, eikä röntgenkuvia oteta Suomessa muuten vain; HIV-tapauksia meillä on noin 0,04 prosentilla väestöstä; kuppa todetaan vain noin 150 suomalaisella vuosittain, jne. jne...
On täysin mahdollista, että tämä ei nyt alkuunkaan riitä, ja Kiinassa hakemuksen käsittelijä levittää kätensä ja sytyttää paperit tupakallaan tuleen. Jostain syystä en nyt kuitenkaan jaksa ottaa asiasta liikaa paineita, vaan toivon vain parasta ja uskottelen itselleni, että Kiinan päässä ei nyt ihan järjettömiä olla. Asenteeni voi johtua siitä, että hakemuksen pitää olla perillä jo kolmen viikon kuluttua, eli aikaa ei ihan liiaksi ole jäljellä; toisaalta olen myös tietoinen siitä, että minut joka tapauksessa pistetään uudestaan röntgeniin ja muihin testeihin heti Kiinaan päästyäni, kun eilen saamani paperit eivät ole enää syksyllä voimassa. Jos nyt jollain lukijalla kuitenkin alkavat hälytyskellot soida, kommentoikaa ihmeessä niin voin juosta vielä lähimmälle yksityiselle ja hoitaa kaiken viimeisen päälle kunnolla.
Nämä pari seikkaa tulivat vielä mieleen lappuja täytellessä:
- Tulostamassani pdf-tiedostossa on jonkin verran kiroitusvrheitä, joten esim. korvista puhuttaessa paperissa lukee "Rars" ja värinäöstä puhuttaessa "Colour senes". Kannattaa käydä lomake läpi ennen lääkärille menemistä ja katsoa myös vähän, mitkä lomakkeessa mainituista taudeista on mahdollisesti joskus sairastanut (tulee sanakirjallekin käyttöä).
(2) Valokuva pitää ilmeisesti varustaa leimalla siten, että siitä osa on kuvan päällä ja osa paperilla. Vaan kiiltäväpintaisessa valokuvassapa ei tuollainen leima pysy jos sitä vähänkin vahingossa hankaa. Niinpä minun pitää mennä pyytämään vielä uusi leima paperiin ja peittää se saman tien vaikka teipillä, jotta valokopiossa leima sitten näkyy niin kuin pitää.
Loppuviikosta pohdiskelen täällä blogissa vielä varsinaista hakemuslomaketta hämärine osioineen sekä muita hakemukseen liitettäviä lappuja, ennen kuin hakemus ensi viikolla lähtee postiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)